Olin viikonloppuna Syynirockissa. Ilma oli kylmä (toisin kuin nyt muutamaa päivää myöhemmin, kun mittari näyttää jotain +27!) mutta aurinko paistoi kauniisti. Varsinkin keskiyöllä, jolloin tämä kuva on otettu. Kiitos kuvasta Lafille, kuvassa siis minä jossain keskellä ei mitään.

Kuveja kuveja, hurjasti kuveja.

Hauska peili Natural history museumissa

Natural history museumia

Natural history museumia

Towerin piha-alue, jossa Anne Boleyn menetti päänsä

Towerin linnoitus ja vasemmassa reunassa "Suolakurkku"

Westminster abbey, jossa mm. kuninkaalliset kruunataan

Minna katselee haita Sea Lifen ison akvaarion vieressä

Thames ja Big Ben

London Eyeen aiotaan mennä perjantaina katsomaan näköaloja

Buckinghamin palatsikin tuli tsekattua. Kuningatar oli kotona koska lippu oli salossa.

Luulisi tämän olevan jostain museosta mutta ei, tämä on kauppakeskus Harrodsin portaikosta.

Brittish museumissa oli vaikka mitä, esimerkiksi tällaisia

Ja tällaisia

Ja tällainenkin löytyi. Pieni esine jossain Japani-osastolla. Omistan tämän kuvan Mikholle.

Notting hill näytti ihan samalta kuin siinä leffassa

Windsorin linna (pieni osa siitä), maailman suurin ja vanhin asutuskäytössä oleva linna.

Lisää yksityiskohtia Windsorin linnasta

Windsorin linnaa

Windsorin kylä oli tosi sympaattinen ja rauhallinen pikku paikka. Tällaisessa ravintolassa kävimme syömässä Windsorin reissullamme.

Istun tällä hetkellä nettikahvilassa jotta saisin blogini päivitettyä. Kopioin tähän aiemmin tekstitiedostoon kirjoittamani matkapäiväkirjan alkaen sunnuntaista eli lähtöpäivästä.

——-

5.7.2010

Ensimmäinen aamumme Lontoossa on juuri alkanut. Vielä olisi saanut ja kannattanut nukkua, mutta unta ei enää tuntunut riittävän, joten päätin ruveta kirjoittamaan tätä matkapäiväkirjaa aikani kuluksi. Langattoman nettiyhteyden salasana ei ole vielä tiedossamme, joten kirjoitan tätä tekstitiedostoon ja toivon, että nettiyhteys vielä aukeaa ja pääsen julkaisemaan tämän blogissani.

Eilinen matkustuspäivä oli todella raskas. Lähdimme Oulusta jo aamuseitsemän junalla, vaikka lentomme oli määrä lähteä vasta 20.05. Seuraava junakin olisi ihan hyvin riittänyt, mutta siihen ei olisi jäänyt junan myhästymisvaraa, joten päätimme pelata varman päälle. Mikä tarkoitti sitä, että matkustuspäivästä tuli aivan erityisen pitkä.

Helsinkiin saavuimme kahden maissa. Siellä oli todella lämmin, kunnon helleaalto. Kävimme syömässä ja menimme sen jälkeen lentokentälle. Suuhun unohtuneet purkat aiheuttivat minulle ja Minnalle sekä pientä ällötystä että hilpeyttä bussimatkalla lentokenttää kohti. Koko sen bussimatkan ajan haaveilin siitä, että pääsisin sylkäisemään purkan pois. Niin tärkeitä voivat olla mielen päällä pyörivät asiat juuri ennen Lontoota.

Odottaminen lentokentällä tuntui piinaavalta. Olimme siellä jo muutenkin turhan ajoissa, kolme tuntia ennen ilmoitettua lennon lähtöaikaa. Turvatarkastukset ym. menivät niin nopeasti, että niihin olisi riittänyt varttitunnin varoitusaika. Ja sittten odoteltiin ja odoteltiin. Ja ilmeni, että lento on myöhässä. Kun lopulta olimme lentäneet Lontoon ylle tunnin myöhässä lähteneellä koneella, piti koneen vielä jonkin aikaa kierrellä kaupungin yllä, koska kentälle ei mahtunut laskeutumaan.

Kaupunki oli kyllä lentokoneesta katsottuna erittäin näkemisen arvoinen. Jollakin urheilustadionilla näytti olevan konsertti menossa, salamavalot vaan räiskyivät ympäri kenttää. Tiedä vaikka olisi ollut joku maailmanluokan esiintyjä siellä. Arvoitukseksi jäi, koska musiikki ei ihan lentokoneeseen asti kuulunut.

Lontoon Heathrown lentokenttä oli niin suuri ettei sitä voinut käsittää. Kuulemma maailman toiseksi suurin lentokenttä matkustajamäärissä mitattuna. Silti se oli varsin selkeä ja löysimme laukkuhihnan ym. hyvin vaivattomasti. Minna tuumasi että pitäisiköhän ottaa taksi, mutta minä olin sitä mieltä että höpö höpö kun metrollakin pääsee. Se oli kannattava ratkaisu, koska metromatka tuli maksamaan vain reilun punnan per nokka. Tulimme siihen tulokseen, että Lontoon metro eli Tube on niin selkeä systeemi, että sen kanssa voi eksyä vain jos on sekä kuuro että sokea. Vaikka tämän kaupungin metroverkosto on yksi maailman pisimmistä, yhteensä 400 kilometriä.

Hotelliin saavuimme keskiyöllä (eli kahden aikaan Suomen aikaa). Hotelli on kätevästi metroaseman lähellä, pienellä puistoisella sivukadulla. Ovi oli lukossa ja oven pielessä kolme eri ovikelloa. Yhdessä niistä luki, että vain hätätilanteille. Joten emme uskaltaneet sitä painaa. Kukaan ei tullut avaaman ovea, ja meinasi ruveta jo vähän pelottamaan. Sitten Timo nohevana painoi sitä hätätilanneovikelloa ja jo rupesi tapahtumaan. Väsyneen näköinen mies tuli avaamaan oven, antoi meille huoneiden avaimet ja toivotti hyvää yötä. Ei näkynyt minkäänlaista respaa tai mitään missään, eikä tapahtunut mitään varsinaista sisäänkirjautumista. No ehkä sellaiset hoidetaan tämän päivän puolella. Ehkä se respakin jostakin löytyy. Ainakin yhdessä niistä ovikelloista luki että reception.

Ei tämä itse asiassa edes tunnu hotellilta, vaan kyseessä on yksittäinen rappu isossa asuinrakennuksessa. Ja vanhassa. Veikkaisin että tämä talo on peräisin jostain sadan vuoden takaa. Hotelli tuntuisi olevan juuri sellainen, kuin kaikissa matkaoppaissa varoiteltiin Lontoon perustasoisten hotellien olevan. Nuhruinen, sisustus tyylillisesti jälkeenjäänyt, pienet tilat, narisevat lattiat. Ovessa ei todellakaan ole mitään avainkorttisysteemiä, vaan ikivanha lukko, jossa aivan perinteistä avainta sai ronklata jonkun aikaa.

Mutta oikeastaan tämä hotelli on kaikessa kultivoituneisuudessaan aika viehättäväkin. Ja mukava siitä, ettei ole minkään ison tien varrella, joten yö sujui rauhallisesti. Katto on tosi korkealla, oliskohan tuolla jossain 3 – 3,5 metrin korkeudessa. Pieni parvekekin on, tosin viereisen huoneen kanssa jaettu. Minna meni kahta kerrosta ylemmäksi ja arpaonni suosi siinä mielessä, että hänen huoneensa oli meidän huonettmme isompi.

Nyt lähdemme aamupalalle ja sen jälkeen alkaa tutustuminen kaupunkiin.

6.7.

Olemme nettipimennossa, koska hotellin nettiyhteys ei toimi. Yritämme ehkä löytää jonkun nettikahvilan, mutta mitään varmuutta ei ole siitä, pääsenkö koskaan päivittämään blogiani tälle reissua. Kirjoitan siis edelleenkin tekstitiedostoon ja julkaisen tämän ehkä myöhemmin blogissa.

Meillä on ollut jo kaksi hyvin monipuolista päivää Lontoossa. Eilinen päivä alkoi vierailulla Natural History Museumiin, jossa vierähtikin rattoisasti kolmisen tuntia. Dinosaurusten luurangot ja luonnollisessa koossa oleva sinivalaan malli olivat vaikuttava näky. Museo oli valtavan iso ja aivan täynnä porukkaa. Onneksi olimme aamusta jo paikalla, niin ei tarvinut kauaa jonottaa.

Eilen pyörimme myös mm. Piccadilly Circuksen alueella, eli siellä mitä voisi sanoa jonkinlaiseksi keskustaksi. Toisaalta onkohan tässä kaupungissa mitään tiettyä keskustaa olemassakaan? Näyttää siltä, että joka paikassa on keskustamainen meininki. Kauppoja, ravintoloita ym. loputtomiin. West End oli vaikuttava paikka, koska tällaisen pikkukaupungista tulleen on vaikea käsittää, miten kaupungissa voi olla monta teatteria. Ja siis niin monta, että niitä on vieri vieressä, kaikki samaan kaupunginosaan ahtautuneena. West Endin alueella on noin 40 musikaaliteatteria, ja siihen päälle vielä kaikenlaiset muut teatterit kuten oopperat, elokuvateatterit jne.

Ostimme halpislippukojusta liput musikaaliin Dirty Dancing. Kyseinen elokuva sattuu olemaan aika suuresti minun ja Minnan suosiossa, joten ei ollut loppujen lopuksi vaikea valita, mihin useista kymmenistä eri musikaaleista menisimme. Esitys oli todellinen elämys. Se oli hämmästyttävän uskollinen elokuvalle aivan pieniä eleitä ja muita pikkuyksityiskohtia myöten. Baby oli todella saman näköinen kuin elokuvankin Baby. Vaatteet olivat upeita, laulajat lauloivat niin komeasti että niitä kuunteli sydän syrjällään, ja kun Johnny loppukohtauksen aluksi heitti ilmoille klassikoksi muodostuneen lausahduksen “Nobody puts Baby in the corner” yleisö villiintyi aivan täysin. Lopun tanssikohtaus oli sellaista ilotulitusta että teki mieli hypätä penkistä ylös ja ruveta riehumaan mukana. Kyllä suomalaiset teatteriesitykset kalpenevat tällaisen rinnalla.

Eilen sää oli todella lämmin. Ulos meinasi läkähtyä vaikka päällä oli vain kevyt hellemekko. Tänään on ollut viileämpää ja pilvisempää, itse asiassa niin viileää, että välillä T-paita tuntui turhan niukalta vaatevalinnalta. Mutta eipä ole silti vielä tullut laitettua pitkähihaista päälle. Vilpoinen keli vaikuttaa selvästi jaksamiseen positiivisella tavalla. Kokopäiväinen käveleminen on nimittäin välillä aika rankkaa.

Tänään aloitimme päivän tutustumalla Toweriin eli vanhaan keskiajalta peräisin olevaan linnoitukseen. Se oli hurjan mielenkiintoinen kohde, ja olisin voinut viettää siellä vaikka koko päivän. Tv-sarjan Tudors sekä useiden elokuvien myötä Henrik VIII:n tarinaan tutustuneena sain melkoisia kylmiä väreitä, kun seisoin aukiolla, jossa Anne Boleyn mestattiin ja kirkossa, jonka alttarin alle hänet oli haudattu.

Towerin jälkeen kävimme sellaisella sightseeing-kävelyllä että alkoi saada jo turistien ja turistikrääsää myyvien kojujen paljoudesta tarpeekseen. Kävelimme Tower bridgen yli, käväisimme London bridgen (joka ei pudonnut alas) vierellä ja hurautimme metrolla Waterloohon toteamaan, ettemme halua mennä järjettömän pitkän jonon perään seisomaan päästäksemme London Eyeen (suureen maailmanpyörään). Sen sijaan päädyimme Sea Lifeen ihmettelemään haita, merikilpikonnia ja muita sensemmoisia. Olihan se hieno kokemus istua akvaarion edessä kun lasin toisella puolella ui puolitoistametrinen hai vierestä ohi.

Ja tietysti, kun siellä päin kaupunkia oltiin, piti käydä kävelemässä Big Benin ja parlamenttitalon vierestä ja käydä ihastelemassa Westminster Abbeyta, tosin vain ulkopäin, koska kirkko oli jo suljettu tältä päivältä turisteilta.

Nyt pidämme lepotaukoa hotellissa. Takana on 8,5 tuntinen jalkojen päällä oleminen ja sen kyllä voi huomata. Kohta voisi lähteä etsimään ruokapaikkaa.

Tässäpä kuvakokoelmaa erilaisista karppiruuista, joita olen viime päivinä syönyt.

Kiinalaistyyppistä wokkiruokaa. Nopeasti reilussa ölljymäärässä wokattua kesäkurpitsaa, paprikaa, purjoa, kaalta ja maapähkinöitä. Mausteena tulista piri piri -chiliä sekä suolaa.

Tästä tuli todellista herkkua. Aurajuustokermakastikkeessa gratinoitua kukkakaalta, päällä juustoraastetta ja yrttimausteseosta.

Omeletit olivat bravuurini jo ennen karppausta. Tähän omelettiin tuli paprikaa, koskenlaskijaa paloina, kesäkurpitsaa, pepperoneja, oliiveja, sipulia, currya, suolaa, pippuria ym. mausteita. Kunnon omeletti paistetaan siten, että alkupaistamisen jälkeen lämpö laitetaan pienelle, kansi päälle ja annetaan rauhassa hautua. Ei käännetä ympäri, sellainen pilaisi koko homman! Munakas kypsyy kyllä kääntämättäkin kun tietää mitä tekee.

Suuri herkkuni suklaamousse, johon tulee kuohuokermaa, partaäijää, kaakaojauhetta, raastettua yli 80 % tummaa suklaata ja nestemäistä makeutusainetta.

Leffaillan herkut. Juomana punaviiniä. Cocktail-tikuissa artisokkaa, erilaisia juustoja ja tomaattia sekä kirsikka- että aurinkokuivattuna versiona.

Olen aiemminkin harrastanut juuston valmistusta, ja tietysti sellaista piti myös tässä karppausurakan aikana puuhastella. Tätä juustoa voi syödä sellaisenaan, levittää leivän päälle (on nimittäin aika pehmeää ja höttöistä tavaraa), paloitella salaattiannoksen sekaan jne. Voi syödä lämpimänä tai kylmänä. Tällaisella reseptillä mentiin:

3 l täysmaitoa

1 l piimää

4 munaa

3 tl suolaa

mausteita maun mukaan, esim. mustapippuri, paprikajauhe, yrtit

Kuumenna maito vähintään 4-litraisessa kattilassa melkein kiehuvaksi välillä sekoittaen. Sekoita piimän kanssa 3 munaa, joiden rakenne on vatkattu rikki. Kaada piimä-muna -seos maidon sekaan kattilaan. Katkaise lämpö, mutta jätä kattila lämpimälle liedelle noin tunniksi. Tuona aikana hera (suhteellisen kirkas neste) ja juustomassa (kokkareinen, paksu mössö) erottuvat toisistaan. Nostele juustomassa kattilasta kulhoon reikäkauhan, muovisiivilän tms. avulla. Pyri puristelemaan massasta pois mahdollisimman paljon nestettä. Nostele massa kankaalla vuorattuun puulaatikkoon, taittele loput kankaasta pinnalle ja pistä kansi (joka uppoaa laatikon sisään) päälle, ja sen päälle parin kilon paino, vaikkapa pari avaamatonta maitopurkkia kyljelleen. Laita koko hoito jääkaappiin ja anna sen olla siellä seuraavaan päivään saakka. Sitten juusto pois laatikosta, pinnalle voidellaan kananmunaa ja juusto uuniin 225 asteeseen, kunnes pinta muuttuu kauniin vaaleanruskeaksi. Paistaminen parantaa juuston säilyvyyttä, ulkonäköä ja rakennetta.

Juustomassa kankaalla vuorattuun puulaatikkoon aseteltuna.

Minulla on käytössä tällainen itse tehty juustolaatikko. Kannen pitää upota laatikon sisään, jotta juusto joutuu puristuksiin ja hera pääsee valumaan pois.

Juusto sen jälkeen, kun se on saanut olla painon alla jääkaapissa yön yli, mutta se ei ole vielä mennyt uuniin.

Oikein läheltä kuvattuna pieni nokare valmista, jo uunissa käväissyttä juustoa. Vaaleanpunainen väri tulee paprikajauheesta.

Takapihallamme on ollut tähän mennessä yksi iso ongelmakohta: keittiön ja kylpyhuoneen ikkunan alla oleva nurkkaus. Se on ollut ihan kamala viidakko, jossa kasvaa aivan liikaa kaikkea. Sitä on ollut hankala tosi hankala hoitaa. Keksin viime syksynä, että tuon nurkkauksen voisi laittaa kerralla kuriin kiveyksen avulla. Hommaa lähdettiin toteuttamaan jo muutama viikko sitten, ja kova työ on saatu nyt päätöksen.

Kuvat kertokoon, mitä tuli tehtyä:

Tällainen viidakko se ennen oli, tämä kuva siis loppukesästä 2008. Iso pensas hallitsi nurkkausta. Sen takana kasvoivat humalat miten sattuu, niihin ei päässyt koskaan käsiksi että olisi voinut pitää niitä jossain järjestyksessä. Hirveä määrä rikkaruohoja joka puolella jne.

Nyt näyttää tältä. Pensas ja seinää vasten ollut kukkapenkki (tai oikeastaan rikkaruohopenkki) saivat lähteä. Humalat kasvavat nyt siististi omassa, rajatussa osiossaan. Kivet ovat harmaata liuskekiveä ja niiden väleissä ja alla on kivituhkaa.

Ja vähän toisestakin kuvakulmasta. Seinän vierustalle laitoimme soikeita koristekiviä. On vielä hieman karun näköinen, kun kasvillisuutta on vasta vähän. Pitäisi saada tuohon kasvimaahan vihdoinkin kylvettyä jotain, ja humalakin tuosta kasvaa toki paremmin aitaa peittäväksi.

Päätin kokeilla karppauspitsan tekemistä. Pitsahan on muuten ihan kelpo karppiruokaa, mutta perustavallisessa vehnäjauhopohjassa on hurjasti hiilareita. Tällä ohjeella tehty pitsapohja sisältää sen sijaan todella vähän hiilareita. Siinä ei ole lainkaan vehnäjauhoja ja viljojen osuus on muutenkin pieni. Laskeskelin tuossa, että jos olisin tehnyt tavanomaisen pitsapohjan, siinä olisi ollut noin 350 g hiilihydraattia koko pellillisellä. Karppauspitsapohjassa hiilihydraattien määrä oli vain noin 17 grammaa. Se on kaksikymmentä(!) kertaa vähemmän hiilihydraatteja kuin vehnäjauhopohjassa!

Yhdelle pitsan palalle – siis täytteineen päivineen – (1/4 pellillistä) tuli seuraavanlaiset energiaosuudet:

• hiilihydraattia 12 g          = 9 % kokonaisenergiasta
• proteiinia 39 g                   = 30 % kokonaisenergiasta
• rasvaa 35 g                          = 61 % kokonaisenergiasta
• kaloreita noin 500 kcal

Kun katsoo noita prosenttilukuja, niin huomaa että tästä pitsasta tuli erittäin oikeaoppista alakarppausruokaa. Alakarppauksessa nimittäin energiansaantiosuudet pitäisi olla 10 % / 25 % / 65 %. Tosi lähelle noita lukemia osuivat tämän minun pitsani prosenttiluvut.

En minä sentään joka ruokani ravintoasioita rupea laskemaan, mutta nyt päätin laskea ihan uteliaisuudesta.

Pitsapohja oli hyvän makuista ja ajoi kyllä asiansa. Ainoa vika oli se, että pohjasta tuli minun makuuni liian ohut, kun tein siitä koko pellillisen verran. Pyöreäksi muotoiltu pohja tulisi varmaankin tällä taikinamäärällä sopivan paksuiseksi.

Muutin pitsapohjan ohjetta siten, että korvasin kauraleseet ruisleseillä, joissa on vielä vähemmän hiilareita.

Tältä esipaistettu pohja näytti. Meni turhan tummaksi, koska unohdin sen uuniiin 15 minuutiksi, ja olisi saanut olla vain 10 minuuttia.

Ihan oikean näköistä ja makuista pitsaa siitä tuli. Täytteenä paprikaa, kesäkurpitsaa, sipulia, oliiveja, pepperoneja, tipsaus tulista chiliä, pitsamaustetta, aurajuustoa.

Tässä vielä kuva tyypillisestä aamu- tai välipalastani: partaäijää viinimarjoilla ja Valion sokerittomalla mehukeitolla varustettuna. Useimmiten jätän mehukeiton pois ja syön pelkkää marjaa ja jugurttia. Namia on, tätä voisi vetää vaikka kuinka paljon!

Aloitin toukokuun puolivälissä karppaamisen. En ole ennen karpannut, mutta olen aiemmissa dieteissäni ja ”elämäntaparemonteissani” ottanut siitä vaikutteita. Nyt päätin sitten ryhtyä ihan kunnolla karppaamaan. Homman nimihän on se, jos joku ei tiennyt, että hiilihydraatteja syödään vähän mutta rasvaa ja proteiinia vedetään naamaan huoletta. Minun karppaukseni on vegekarppausta, koska olen vegetaristi.

Karppaus on osoittautunut todella hauskaksi puuhaksi. Ruokavalio on niin totaalisen toisenlainen kuin ennen, että ihan vaan vaihtelun vuoksi tästä saa paljon riemua. Ja itse asiassa painokin  on pudonnnut vajaat pari kiloa tässä kahden viikon aikana. Se on ihan hyvä laihtumistahti minun kokoiselleni, normaalipainoiselle ja aika pienelle ihmiselle.

Karppausperiaatteeni ovat seuraavanlaiset:

- täysin kiellettyä: peruna, riisi, pasta, vaalea leipä, karkit, sipsit, maissi, banaani, viinirypäleet, makeat leivonnaiset ja muu vaaleasta viljasta tehty jne.

- syön päivittäin, mutta rajoitetusti marjoja ja hedelmiä (esim. puoli desiä marjoja tai yksi hedelmä per päivä)

- proteiinin lähteenä mm. erilaiset juustot ja muut maitotuotteet (varsinkin raejuusto ja partaäijä-jugurtti), soijatuotteet – varsinkin tofu, kananmunat

- leipää syön korkeintaan yhden palan päivässä ja ainoastaan aamulla, ja vain 100 % ruisleipää

Olen pysynyt tämän pari viikkoa erittäin tiukasti noissa säännöissä, eikä ole edes vaikeaa. En ole kertaakaan sortunut mihinkään noista kielletyistä jutuista, jota tuossa äsken mainitsin.

Minulta on kysytty tänä aikana, että mitä ihmettä oikein syön, eikö ruokavalioni ole tosi yksipuolinen (kun olen vieläpä vegetaristikin, ja karppajat ovat yleensä kovia syömään lihaa) ja onko tämä epäterveellistä. Voin sanoa, että olen syönyt nyt monipuolisemmin ja terveellisemmin kuin ennen. Tämä touhu on ollut niin hauskaa että olen jaksanut panostaa ruuan laittoon paljon huolellisemmin. Siinä missä ennen keitin vaan makaroonit tai nuudelit ja heitin sekaan pakastekasviksia teen nyt paljon monipuolisempia ruokia tuoreista raaka-aineista.

Tässä pari kuvaa syömistäni ruuista. Aion laittaa tänne vielä lisää kuvia lähitulevaisuudessa sitä mukaa kun tulee oikein hyvän näköisiä safkoja tekaistua.

Öljyssä paistettua kesäkurpitsaa, paprikaa, maapähkinötä ja sipulia tulisilla mausteilla varustettuna. Nopeasti paistettua vuohenjuustoa. Sienisalaattia. Nam nam kun oli hyvää...

Teki mieli herkutella. Yleensä aina syön iltapalaksi salaattiannoksen, mutta nyt teki mieli jotain muuta. Tässä kermaisa iltapala: leipäjuustoa kuohukermalla, sokerittomasta ("aidosta") kaakaojauheesta tehtyä kaakaota kermavaahdolla. Tässä iltapalassa oli niin paljon rasvaa että nälkä lähti tehokkaasti, ja hyvää oli. Hiilareita alle 8 g koko annoksessa eli hyvin vähän (ollakseen tällainen "makean tyyppinen" ruoka-annos).

Parsakaalta ja herkkusieniä, jotka on laitettu koskenlaskija-kerma -kastikkeeseen, päälle ripoteltu aurajuustoa ja paistettu uunissa.

Leffaillan snäksejä. Porkkanat ei ole oikein karppievästä, mutta parempi vaihtoehto kuitenkin kuin vaikkapa sipsit. Dippikastikeessa kermaviiliin on sekoitettu valmista vihreää pestokastiketta 3 rkl ja mustapippuria. Paljon terveellisempää kuin keinotekoiset (mm. sokeria sisältävät) dippijauheet. Kevyt kermaviili ei ole karppia mutta meillä oli sitä purkki kaapissa ja piti syödä pois. Tarjolla oli myös suolapähkinöitä (11 % hiilihydraattia), paprikaa ja tuorejuustolla täytettyjä pepperoneja.

Olin jo jonkin aikaa ihastellut syyrialaisten hamsterinpoikasten kuvia OSJH:n keskustelufoorumilla. Luin sieltä, että OSJH:n näyttelyyn 15.5. on tulossa paljon syrkkilapsia myyntiin. Ajattelin, että tästä ei hyvä seuraa. Pitäisi pysyä kaukana siitä myyntipöydästä.

En pysynyt. Ja niinpä mukaani tarttui tällainen heräteostos, jolle annoin kutsumanimeksi Vilijami. Se on pitkäkarvainen rex luonnonvalkoinen uros. Söpö ja ujo taapertelija. Ja tästähän seuraa tietysti se, että joudun rakentamaan taas terraarion. Ja  hyllysysteemin johon saan nämä kaksi hamsteriterraariota pällekäin. Eli Askarteluseura ™ tulee taas kohta.

Minä rakastan kakkujen tekemistä. Ja varsinkin niiden koristelemista. Ja ennen kaikkea niiden syömistä. Tänään leivoin suklaakakun valkosuklaakoristuksilla Timon synttäreiden kunniaksi. Tässä kakussa on silkkaa suklaata noin 600 grammaa, joten päivän kaloriannos on taattu itse kullekin synttärivieraalle.