Käytiin taas katselemassa tonttia, kun lumetkin ovat jo lähteneet. Samalla kyyläsimme naapuruston talojen värivalikoimaa ja koitettiin miettiä, millainen väri itse valitaan. Kaksi vaihtoehtoa on: joko punainen (lähellä punamullan punaista) tai vaaleahko harmaanruskea.

Tarkastelemme Niilon kanssa talon paikkaa. Takana näkyvä tiheämpi metsä on tontin ulkopuolella. Asuinalue päättyy siihen, joten tonttimme rajautuu tuohon metsään. Ihan mukavan oloista metsikköä, maastoltaan sellaista että siellä voi helposti käydä tallustelemassa.

Rakennusprojektimme on aivan alussa vielä. Tonttiin ei ole koskettu vielä pitkällä tikullakaan. Eilen teimme talotoimittajan kanssa sopimuksen, eli kohta alkaa tapahtua. Paljon on siitä huolimatta tehty jo tähänkin mennessä, ja eteneminen on tapahtunut tällaisessa järjestyksessä:

Kesä 2011: rakentamiskuumeen hankkiminen asuntomessuilta. Talofirmoihin tutustumista nettisivujen, esitteiden, messujen ym. kautta. Muodostui käsitys siitä, millainen talofirma pitää olla ja mitkä suljetaan pois laskuista.

Syksy 2011: Talonäyttelyissä käymistä, ensimmäiset alustavat neuvottelut talofirmojen kanssa. Syntyi päätös siitä, että rakentaminen alkaisi vuonna 2012. Tontin etsiminen alkoi. Talotyyppi valittiin (puutalo), muitakin päätöksiä talon ominaisuuksien suhteen tehtiin jo tässä vaiheessa

Talvi 2011 – 2012: Ahkeraa talokirjojen läpi laavailua, tontin etsintää, tontinostoilmoituksen laittaminen lehteen (ei tuottanut tulosta). Saimme tietää, että vuokratontteja ei tule jakoon vuoden alussa, toisin kuin olimme luulleet. Pikaisten laskeskelujen jälkeen päätimme että myyntitonttikin käy.

Helmikuu 2012: Käsitys siitä, millainen talon pitää pohjakuvaltaan olla, alkoi muodostua. Ryhdyin piirtämään pohjakuvaa itse, ja versioita syntyi kuukausien aikana runsaasti. Kiersimme muutaman paikallisen talofirman läpi ja jätimme tarjouspyynnöt niihin itse piirretyn pohjakuvan perusteella. Haapakankaan tontit tulivat myyntiin, laitoimme tonttihakemuksen vetämään yhteensä neljälle tontille. Lämmitysjärjestelmää pohdittiin kovasti. Aloin kysellä maalämpöpumppu- ym. lämmitysjärjestelmistä suoraan valmistajilta. Kyselin alustavasti myös maatyöfirmojen hintoja.

Maaliskuu 2012: Ahkeraa neuvottelua talotoimittajien kanssa, saimme tietää että olemme saaneet arvonnassa tontin joka oli meillä vaihtoehtona nro 1. Tontille rakentamisen saisi aloittaa vasta 1.6. Lämmitysjärjestelmää pohdittiin vieläkin kovemmin kuin aiemmin.

Huhtikuu 2012: Kävimme Oulun kaupungin järjestämissä rakennuttajille tarkoitetuissa laadunohjauksissa. Kuulimme, että siellä suositellaan, että rakentaminen alkaa noin 5 kk päästä tontinsaannista, tuo 5 kk pitäisi käyttää asioiden miettimiseen ja suunnitteluun ym. Totesimme, ettemme aio tuota aikataulua noudattaa, koska asioita on mietitty pitkälle jo etukäteen. Palkkasimme pääsuunnittelijan ja vastaavan työnjohtajan. Luonnostelimme jo ensimmäistä asemakuvaa. Pääsimme pitkälle neuvotteluissa talotoimittajan kanssa. Toisesta talofirmasta soiteltiin ja haluttiin vielä päästä kisaan mukaan. Vastustelimme, koska päätös oli periaatteessa jo syntynyt, mutta suostuimme kuitenkin ottamaan heiltä vielä uuden tarjouksen vastaan. Tarjous oli sellainen, että päädyimme vaihtamaan talotoimittajaa. Kilpailutin maaperätutkimusfirmat. Kävimme ensimmäistä kertaa juttelemassa rakennusvalvonnassa (aiemmin kyllä ahkerasti lähetelty sähköpostia sinne suuntaan). Lämmitysjärjestelmää pohdittiin edelleenkin, nyt niin kovasti, että tuntui että pää räjähtää.

Toukokuu 2012 (joka on nyt puolivälissä) : Teetimme maaperätutkimuksen ja saimme tietää, että tontti on rakentamiselle ihanteellinen. Kilpailutin maalämpöpumppuyrityksiä. Teimme sopimuksen talotoimittajan kanssa.

Kaikkein suurin kysymysmerkki ja pohdintojen aihe talonrakennusprojektissamme on ollut lämmitysmuoto. Polttokattilat olemme jo aikaa sitten hylänneet vaihtoehtojemme listalta, sellaiseen touhuun ei vaan tee mieli ryhtyä. Ajatukset ovat pyörineet erilaisten hybridisysteemien ympärillä, ja nyt on tullut pohdintoihin taas mukaan myös maalämpöpumppu. Kysymys kuuluukin: kannattaako se? On todella vaikeaa laskea, millaisessa ajassa se maksaisi itsensä takaisin. Pitäisi olla vertailukohta, ja jos vertaamme hybridiin (jossa yhdistellään esim. tuloilman esilämmitys maapiirillä, aurinkokeräimet, tulisija, poistoilmalämpöpumppu…) on laskelmaa aivan mahdoton tehdä. Mitenpä osaat laskea etukäteen, ilman kokeilemista, että mitä joku hybridiviritelmä saa tarkalleen ottaen aikaiseksi?

Maalämpöpumppu on sitä kannattavampi, mitä isompi talo. Jos on pieni talo tai matalaenergiataso, niin maalämpöpumppu ei ehkä maksa itseään takaisin kovin kohtuullisessa ajassa. Ja meillehän tulee sekä pieni (tai no, pienehkö) talo, että matalaenergiataso. Sanotaan että alle 150 m2 taloon ei maalämpö kannata. Me jäämme alle tuon, talo on 135 m2 josta 10 m2 on puolilämmintä. On monta syytä olla laittamatta maalämpöä. Mutta ongelmana on, ettei oikein mitään hyvää vaihtoehtoa ole sen tilalle. Poistoilmalämpöpumppu on aika tehoton. Ilmavesilämpöpumppu on huono valinta näin pohjoisessa. Pelkällä sähköllä ei viitsi lämmittää koska sen epäekologisuus hirvittää. Aurinkokeräimet olisivat hieno juttu, mutta eivät palvele ympärivuotisesti. Olisi kiva saada talvellakin vesi lämpimäksi muulla kuin pelkällä sähköllä. Vesikiertoinen takka olisi myös oikein hyvä ajatus, mutta sen kustannukset vaikuttavat aika korkeilta hyötyyn nähden. Meille tulee kyllä varaava tulisija, mutta se ei lämmitä vettä. Ja pitäisi olla jotan, joka lämmittää vettä ympäri vuoden, koska talossa on käyttöveden lisäksi vesikiertoinen lattialämmitys.

On tarjolla vain huonolta tuntuvia vaihtoehtoja, joista pitäisi valita vähiten huono. Valinta olisi itsestäänselvyys, jos talo olisi isompi (maalämpö) tai jos tontti olisi kaukolämpöalueella, jossa se ei valitettavasti ole. Olemme kysyneet neuvoa lukuisilta eri tahoilta – esim. puolueettomilta asiantuntijoilta, tätä teemaa käsitteleviltä foorumeilta, lämpöpumppu- ym. kauppiailta, tuttavapiiriltä, pääsuunnittelijaltamme, rakennusvalvonnalta ja talotoimittajalta, mutta kukaan ei tunnu tietävän hyvää ratkaisua tähän. Ehkäpä siksi, ettei hyvää ratkaisua ole.

Kävimme tänään ihanan aurinkoisena kevätpäivänä ensimmäistä kertaa katsomassa tonttiamme. Ja se oli upea. Juuri sellainen kuin toivoinkin sen olevan. Tonttia oli selvästikin siistitty jo valmiiksi, eli mihinkään pusikoiden raivaamiseen emme taida joutua. Puustona oli mäntyjä ja niiden seassa yksi kuusi. Aika monet niistä joutuvat kyllä polttpuuksi, pois talon tieltä, mutta piha-alueelle jätämme varmasti puustoa pystyyn. Tämä on kuitenkin tervettä ja hyvännäköistä männikköä.

Mun metsä.

Seisoskelen tulevan talomme paikalla.

Olisi kai aika ryhtyä bloggaamaan rakentamisesta. Se aihe on ollut meille ajankohtainen jo pitkään, vaikka mitään konkreettista ei olekaan päästy vielä tekemään. Tällä hetkellä tilanne on se, että meillä on tontti(varaus), talotoimittaja alkaa olla tiedossa vaikkakaan ei vielä sovittu, pääsuunnittelija on palkattu, talon luonnokset pitkälle hiottu, maaperätutkimus ensi viikolla. Aion bloggailla rakentamisesta niin aktiivisesti kuin joudan, ja laittaa tähän blogiin myös kuvamateriaalia.

Taustatarina

Omakotitalosta olen haaveillut pienestä asti, mutta koskaan en ole vielä sellaisessa asunut. Mieheni on asunut omakotitalossa lapsuutensa, joten hänelle se on tutumpi asia. Olen viettänyt suurimman osan elämästäni kerrostalossa, ja muutaman viimeisen vuoden rivitalossa.

Jo kauan sitten päätimme mieheni kanssa, että haluamme sellaisen talon, että saamme olla lähellä luontoa, omassa rauhassa, tilaa ympärillämme. Joten ajatus siitä, että emme hanki taloa kaupungista, muotoutui valmiiksi jo vuosia sitten. Välillä olen haaveillut omasta maatalosta ja kotieläimistä, mutta moiset romanttiset unelmat ovat taloprojektin konkretistoitumisen myötä jätetty sivuun. En usko että minusta kuitenkaan olisi maalla asujaksi, kun olen tottunut olemaan ihmisten ilmoilla ja lähellä palveluita. Oli siis järkevintä päätyä siltä väliltä -kompromissiin.

Kävimme muutama vuosi sitten hevostallilla Haukiputaalla, joka sijaitsee 20 km Oulusta luoteeseen/pohjoiseen. En ollut koskaan käynyt Haukiputaan kylällä. Huomasin, että paikassa oli jotain ihastuttavaa, en osaa selittää mitä, mutta muistan kuitenkin sanoneeni että täällähän voisi olla mukava asua. Siitä lähtien kyseinen paikka on pyörinyt mielessäni, kun olen miettinyt tulevaisuuden asuinpaikkaa. Niinpä, kun taloprojekti alkoi tulla ajankohtaisemmaksi perheenlisäyksen ja rivitalokämpän pieneksi käymisen myötä, ryhdyimme suuntaamaan katseitamme Haukipudasta kohti. Tulimme siihen tulokseen, että kyllähän Kiiminki voisi myös kelvata, joten sekin pidettiin potentiaalisena vaihtoehtona, vaikkakin Haukipudas oli jostain mystisestä syystä enemmän meidän tuntuinen paikka.

Talojen ja tonttien katseleminen alkoi viime kesänä, tosin ei vielä kovin vakavissaan. Silloin emme vielä tienneet, milloin olisi meidän aikamme muuttaa. Ajattelimme että ehkä parin vuoden päästä. Mutta sitten muuttoaikataulu alkoi aikaistua, tulimme erinäisten pohdintojen jälkeen siihen tulokseen että ehkäpä vuosi 2012 voisi olla jo hyvä talonhakkimisajankohta. Syksyllä 2011 ryhdyimme hyvinkin tosissaan katselemaan tontteja ja taloja.

Valmiin talon etsimistä tuloksetta

Valmiin talon hankkiminen näytti mahdottomalta. Vaatimuksemme sen suhteen, millainen talon pitäisi olla, tiukentuivat koko ajan, kun pohdintamme edistyivät ja jalostuivat. Vaatimuksiamme täyttävää taloa oli todella vaikea löytää. Merkittävimpänä ristiriitana oli talon energiatehokkuuteen liittyvät vaatimukset. Koska ajatus kalliin lämpöenergian heittämisestä harakoille tuntui hullulta, emme halunneet hankkia vanhaa taloa, jossa on nykyvaatimuksiin nähden hyvin ohuet ja hatarat rakenteet. Ajatus matalaenergiatalosta tuntui meidän jutulta. Joten piti suunnata katseet uusiin taloihin. Mutta kuinka ollakaan, näytti siltä, että lähikuntiin rakennetut talot (siis kaukolämpöalueen ulkopuolella) olivat aina suoralla sähkölämmityksellä varustettuja. Sellaista emme missään tapauksessa halunneet. Vesikiertoinen lattialämmitys antaisi paremmin joustavuutta lämmitysjärjestelmän suhteen. Mutta sellaiset talot olivat erittäin harvassa, ja jos sellainen joskus vahingossa sattuikin kohdalle, oli siinä tietysti jotain muuta ratkaisevasti huonoa, joka esti meitä edes harkitsemasta kyseisen talon hankintaa.
Tulimme siis siihen tulokseen, että on parasta rakentaa (tai siis rakennuttaa) meille oma talo, joka on juuri sellainen kuin toivomme.

Tontin hankkiminen

Tonttia etsiessämme kävimme läpi monenlaisia vaihtoehtoja. Joitakin käytiin katsomassa ihan paikan päällä. Ongelmaksi näytti muotoutuvan se, että jos halusi yksityisen myymän tontin 3 km säteellä kuntakeskuksesta, nousi tontin hinta liian korkeaksi. Seurasin aktiivisesti tontinmyynti-ilmoituksia netissä ja lehdessä, ja laitoin jopa yhden lehti-ilmoituksen tontin ostamisesta haukiputaalaiseen paikallislehteen. Tuloksetta. Lopulta päädyimme odottamaan kunnan vuokratonttien seuraavaa hakua. Sen oli määrä tapahtua vuoden 2012 alussa.

Odottaminen venyi pitemmäksi kuin olimme olettaneet, koska tonttihaku käynnistyikin vasta maaliskuussa 2012 ja pettymykseksemme vuokratontit eivät tulleetkaan vielä hakuun, vaan ainoastaan myyntitontit. Alkuharmittelun jälkeen laskimme, ettei oma tontti ehkä olisikaan huono vaihtoehto, vaan kenties jopa vuokratonttia parempi. Tonttiuokrat ovat aika korkeat ja korot tällä hetkellä sen verran matalalla, että oman tontin hankkiminen ei ihan järjetöntä olekaan. Sitäpaitsi kunnalla oli sellainen periaate, että parhaat tontit (esim. kahdelta laidalta puistoon rajoittuvat) myydään, ja huonommat (muiden tonttien keskelle jäävät) vuokrataan. Ja meille tontin rajautuminen metsään oli tärkeä asia. Olimmehan jo kauan haaveilleet siitä, että saisimme olla lähellä luontoa ja omassa rauhassa. Asemakaavatontilla sellaiset haaveet toteutuisivat parhaiten, jos tontti rajautuisi metsään mielellään pariltakin sivulta, ja kenties olisi vieläpä tien päässä.

Olimme hyvin onnekkaita, kun saimme juuri sellaisen tontin arvonnassa. Saimme tontin, jonka laitoimme vaihtoehdoksi numero yksi. Eikä sen voittaminen ollut itsestäänselvää, koska Haukiputaan Haapakankaan tontit osoittautuivat tonttihaussa suosituiksi. Olisi voinut hyvinkin käydä niin, että olisimme jääneet kokonaan ilman.

Tonttimme

Tonttimme on kooltaan lähes 1400 m2 ja se sijaitsee aivan Haapakankaan perällä, rajautuu kahdelta sivulta metsään (jota jatkuu useita kilometrejä), ja on tien päässä. Kyseessä on hyvin lyhkäinen sivutie, jonka varrella on vain viisi tonttia. Tontti on muodoltaan neliömäinen ja siinä talon saa sijoitettua mukavasti pohjoisreunaan tien laitaan, jolloin oleskelupihaksi jää suuri etelän puolen takapiha. Tällä hetkellä tontti on täynnä puustoa ja puita on myös tarkoitus jättää pystyyn. Emme halua pihan olevan valtava, paljas nurmikenttä. Mitä enemmän luonnon tilassa olevaa aluetta, sen parempi. Takapihalle tulee sen verran nurmikkoa että on lapsille tilaa juoksennella ja marsuille ruohoa syötäväksi. Myös osittain kivetystä piha-alueesta haaveilen, sellainen olisi paljon mukavampi kuin nurmikko, mutta en tiedä tuleeko siitä budjetin kannalta ongelmallinen.

Talomme

Meille tulee yksikerroksinen, muodoltaan ja tyyliltään koruttoman yksinkertainen puutalo. Koko ulkopäin on suunnilleen 10 x 15 metriä ja malli on suorakulmio. Asuinneliöitä tulee olemaan noin 120, jonka lisäksi talossa on reilun 10 neliön kokoinen askarteluhuone / tekninen tila. Näihin neliöihin olemme puristaneet kolme makuuhuonetta, työhuoneen, tupakeittiön, kodinhoitohuoneen, pesuhuoneen, saunan, vessan ja eteisen. Olen piirtänyt talon pohjakuvan itse, kun en löytänyt sopivaa valmiista mallistoista. Ongelmaksi valmiin mallin löytymiseen osoittautui se, että haluamme taloon askarteluhuoneen, joka toimii teknisenä tilana ja johon on käynti ulkopäin. Mutta joka on kuitenkin upotettu talon seinien sisään, eikä ole erillisenä siipenä saati eri rakennuksessa, koska lämmityksen kannalta talon sisällä oleva vaihtoehto on järkevin. Tällaista tilaa ei löytynyt mistään valmiista mallistoista (yleensä tekninen tila on vain 2 m2 koppero jota ei muuhun käytetä), joten piirsin talon itse. Ja kun itse ryhdyttiin piirtämään, niin tietysti talon suunnittelussa otettiin huomioon hyvinkin huolella se, että talo soveltuu yhteen meidän kalusteidemme (esim. varsin suurikokoisen ruokailuryhmän) kanssa. Piirustuksia syntyi lukuisia muutaman kuukauden aikana, joten ajatus ehti jalostua paremmaksi moneen kertaan.

Talon itse piirretty luonnos keväällä 2012

Talon rakentaa talotoimittaja, joka suostuu tekemään yksilöllisen talon omista kuvista. Niinpä suuret (elementti- ym.) talofirmat jäivät pois kilpailutuksesta. Paremmin tällaiseen joustavuuteen taipuivat paikalliset, pienemmät yritykset, ja muutenkin meitä miellytti ajatus paikallisten yrittäjien kannattamisesta. Talo siis rakennetaan kappaletavarasta paikan päällä. Se tulee muuttovalmiin ja sisustusvalmiin välimuotona, kosteat tilat kutakuinkin muuttovalmiina ja kuivat tilat sisustusvalmiina. Pääsemme siis itse laittamaan lattioita ja maalailemaan seiniä. Sähkötyöt tulevat myös itseltä. Kovasti on työtä tiedossa, ja sitä odotetaan kauhunsekaisella innostuksella. Meille tulee myös autokatos-varasto, jonka otamme vesikattovalmiina ja rakennamme loput itse.

Kehittelin alle 1-vuotiaalle pojalleni sivunepillisen vaipan kaavan. Tämä ei ole kopio mistään vaipasta, vaan itse piirtämäni. Vaippa sopii kutakuinkin täydellisesti pitkälle ja hoikalle pojalleni (noin 8,3 kg / 75 cm), ja kasvunvaraakin vielä jää (nepit nyt tiukimmalla asetuksella, ja korkeutta vaipassa on mukavasti), eli tämä varmaan menee vielä pitkään hänelle.

Vaippa on mallia kapea ja korkea, koko on jotain M-L -luokkaa, tai ehkäpä tästä voisi käyttää nimikettä Petite, niin kuin monet vaippavalmistajat käyttävät korkeista ja kapeista vaipoista. Etukuminauhaa ei ole, se ei vaan meidän lapsukaisellamme toimi. Ilman etukuminauhaa vaippa istuu mainiosti päälle.

Vaippakaava on vapaasti kaikkien käytettävissä, yksityiseen käyttöön, ei kaupallisesti. Jos haluat keskustella vaippakaavasta tai antaa siitä palautetta, sitä varten olen aloittanut keskusteluaiheen Kestovaippainfon foorumille.

LATAA TÄSTÄ: Freijan sivunepillisen L/petite vaipan kaava pdf-tiedostona

Olen tuhonnut tolkuttoman suurta kangasvarastoani ja tehnyt lämpimiä ompeluksia.

Jämäkankaista tehty jalkapussi vauvapulkkaan. Materiaaleina kaksi eri villakangasta, välikerros tuulenpitävää untuvakangasta ja vuori fleeceä. Hyvin tarkenee! Pussin selkäpuolella on aukot pulkan turvavöille.

Unipussi yöllä häärävälle ja peittoja pois potkivalle pojalle, kokoa 80 cm. Jämäkankaita tuhottiin tähänkin. Päällys fleeceä, vuori kahta eri collegea. Vetoketju on liian lyhyt, mutta lähikaupasta ei pitempääkään saanut. Kyllä lapsen saa sujautettua pussiin tällaisellakin vetskarilla varustetusta aukosta.

Liinakokoelmaani tuli lisäys: La Poche à Kangourou 4,2 metrisenä.

Kuvassa Niilo on vähän alle 10 kk.

Viime aikoina on taas tullut tehtyä käsitöitä, tässä pari aikaansaannosta.

Kaverille lahjaksi tehty NB-kokoinen sisävaippa. Muunnelma Shar's-kaavasta. Ulkopinta ja sisäpinta bambujoustista, kiinteinä imuina puuvillajoustista ja mikrokuitufroteeta.

Sama vaippa sisäpuolelta: siellä erillinen läppä, jossa kaksi kerrosta puuvillajoustista ja pintakerros coolmaxia. Taktisesti valittu maitokakan väristä kangasta...

Kirjoneulepaita omalle poitsulle, koko noin 80, lankana Novitan Nalle ja ohje jostain vanhasta käsityölehdestä.

Pieneen liinakokoelmaani on tullut kaksi kudottua liinaa lisää.

Niilo on kuvissa 7,5 kk ikäinen.

Amazonas Carry Sling Laguna, ostettu heräteostoksena halvalla kirppikseltä.

Girasol Blue Wanda, ostettu uutena